Kaikenlaista juttua magiasta tulee itsekukin keksineeksi, kun nousee tietokoneen ääreltä. Mutta mitä keksisi siinä tilanteessa Pico della Mirandola tai Cornelius Agrippa, joku oikea maagikko neljän-viidensadan vuoden takaa?

Helppo arvata. Hän tietysti yhtyisi leikinlaskuun ja sanoisi, että noidat ovat lopultakin löytäneet tehokkaat reseptit ja että magia on saavuttanut päämääränsä.

Mutta hänpä tietäisi, mistä puhuu—ja olisi oikeassa!

Maagikko halusi hallita luontoa. Cornelius Agrippa kirjoittikin: ”Maagikko, joka tuntee luonnonfilosofian, matematiikan ja tuntee mekaniikkaa, voi tehdä ihmeellisiä asioita. Kuten lentävän, puisen kyyhkysen tai puhuvia ja liikkuvia patsaita.”

Tiedettävä oli vain oikeat planeetat ja enkelit, jotka kuuluivat yhteen oikean kuvion, kasvin, kiven, eläimen, hetken ja hymnin kanssa. Luonnossa piili tuntemattomia voimia. Jos niihin pääsi käsiksi, saattoi luontoa hallita.

John Dee tutki kabbalistista lukumystiikkaa, koska oli varma, että numeroissa piili oikeiden operaatioiden avain.

Johannes Trithemius julkaisi vuonna 1606 kirjan, jossa oli päästy jo pitkälle: ensimmäisessä luvussa hän selvitti kaikki paikalliset enkelit, jotka vaikuttavat maapallon eri osiin, toisessa luvussa ajan enkelit ja kolmannessa ne seitsemän vähän hienompaa enkeliä, jotka säätelevät seitsemän planeetan kulkua.

Käyttämällä tätä enkelillistä verkostoa saattoi lähettää viestejä paikasta toiseen ihmisille, jotka asuivat kaukaisillakin paikkakunnilla. Verkoston avulla sai myös tietää kaikesta, mitä kaikkialla maailmassa tapahtui.

Tämmöisen sky channelin toteuttaminen vaati monimutkaisia laskutoimituksia ja huipputeknologiaa. Kirjassa seuraakin sivumääriä astrologisia laskelmia, jotka liittyvät enkelien nimien numerollisiin arvoihin. Esimerkiksi Samael, ensimmäisen tunnin enkeli on yhtä kuin 4440, mikä on häntä arvottomampien enkelien lukumäärä.

Tommaso Campanella arveli, että artefaktimagia antoi hyviä tuloksia, mutta sitä hän ei ikimaailmassa uskonut, että William Pariisilainen olisi tehnyt puhuvan pään. Äänen ehkä, mutta ei älyä.

Siinä se. Tietokone oli liikaa maagikollekin.

*

Kreikkalainen tiede on tietysti meidän tuntemamme tieteen perusta, mutta sen suhde luontoon oli aivan toisenlainen.

Aristoteleen fysiikkaan kuului kolmenlaisia luonnollisia liikkeitä. Loput olivat luonnottomia, pakotettuja. Ne eivät kiinnostaneet tiedettä.

Niin kreikkalainen taiteilija kuin lääkärikin halusi palauttaa luonnon tasapainoon, sen omaan ihannetilaan. Luonnon hallitseminen oli siis kutakuinkin sairas ajatus.

Magia ei yrittänyt ymmärtää todellisuutta, mutta se pyrki hallitsemaan sitä. Vaikka se ei metodeiltaan ollut tiedettä, se on meidän tieteemme lähin aatehistoriallinen sukulainen, kohtu, josta tiede syntyi, kirjoittaa G. H. von Wright.

Kun siis nostan kaukosäätimen ilmaan ja väläytän televisioruutuun hehkuvan kuvan, ymmärrän lopullisesti, että kaukosäädin ei tunnu taikasauvalta, vaan se on taikasauva!

Ja kun liu’un Stockmannin rullaportaissa ylös, ohi välkehtivien valojen, näkymättömän orkesterin soittaessa taustamusiikkia, ymmärrän yhä syvällisemmin, että elän noidutussa maailmassa, en noidutun näköisessä maailmassa.

Numeroavain löysi lukkonsa ja käsittämättömät henkivoimat puuhaavat tietokoneissa. Ja yhä maagillisempia asioita on tulossa, niin pitkälle kuin silmä siintää.

Kumma vain on, että vaikka magia näin on nyt jalostunut tieteen ihmeiksi ja hauskoiksi tavaroiksi, se silti vielä elää rehottaa vanhassa, hämärässä muodossaan.

Miksi noitapiirejä yhä kokoontuu harrastamaan manausta ja opettelemaan telepatiaa? Mikseivät ne käytä puhelinta, kun se kerran on jo tehty ja toimii enkelillisesti?

Uskonnollisen maagikon mielestä tällainen tavaramagia olikin huonoin ja alhaisin magian puoli. Hän ei piitannut puhuvista päistä, vaan pyrki kohti jumalallista Ykseyttä.

Taikakuviot olivat sitä varten, että ne jäsentäisivät ”sitä, mitä ei voi kuvittaa”. Kun ne kaikki olivat muistissa, ihminen saattoi ajattelun voimalla yhtyä universumiin. ”Hän, joka pitää sisällään kaikki asiat, on kaikki.”

Tällainen magia ei ole kehittynyt eikä jalostunut miksikään noista ajoista. Itse asiassa se on yksinkertaistunut ja typistynyt olemattomiin. Tukehtunut tavaroihin.

Ehkä juuri se magia vetää noitaseuroihin, elää meissä raakileena ja hakee toteutustaan.

Helsingin Sanomat 23.4.1986